Kauppakeskuksista ja Kiinteistöistä

Juttelimme eilen (25.4.2007) lahtelaisen asiantuntijan kanssa kiinteistöistä, rakentamisesta, kauppakeskuksista. Miten kauan rakentajilla, keskusliikkeillä ja yrittäjillä riittää intoa rakentaa lisää, entistä suurempia kauppahalleja ja ostoskeitaita? Pääsimme oikein vauhtiin Ideaparkia arvioidessamme. Pohdimme hankkeen kokoa, parkin sijaintia ja Etelä-Suomesta orgaanisesti generoituvaa asiakaskantaa. Vertailimme suomalaisittain suurta hanketta eurooppalaisiin malleihin. Amerikassahan Shopping mall’eja riittää, mutta Suomi on vähäväkinen maa; hyllyjen tyhjentäjien niukkuus meitä pohditutti.

Hankkeen nettisivuilla kerrotaan: ”Ideapark on Suomen ensimmäinen liikekaupunki ja täysin uudenlainen kaupan keskittymä. Katettu liikekaupunki luo ennennäkemättömät puitteet koko perheen viihtymiselle. Ainutlaatuinen miljöö, kansainväliset brändit, ravintolat ja lastenkulttuuripalvelut ovat nopeiden ja ruuhkattomien liikenneyhteyksien päässä.”

Suomalaiset jaksoivat aikoinaan matkustaa Tornioon/Haaparantaan voita ostamaan. Tallinnasta on rahdattu huikeita määriä kaljaa ja tiukkaa viinaa. Keskisen veljesten Tuurin kyläkaupassa on käynyt toinenkin bussilasti. Olemme vaeltajakansaa, mutta mahtuuko Suomen vielä lisää jumboja, retail outletejä, ostoskeitaita ja hypermarketeja?

– Ideapark on huono idea, sillä se perustuu yksityisautoilulle, edistää kerskakulutusta ja heräteostoksia ja vauhdittaa ilmastonmuutosta, kirjoittaa Laura Tohka blogissaan.

Kauppakeskuksia on rakennettu kuin teollisuushalleja aikoinaan. Uusimmissakaan kauppakeskuksissa kassat eivät aina kilise toivotulla tahdilla. Suurissa tiloissa tulee yksinäiselle kulkijalle orpo olo. Ideapark tavoittelee vuositasolla seitsemää miljoona vierailija. Alku näytti hyvältä.

– Miljoona meni rikki joulukuussa, tammikuussa väki väheni seitsemään sataan tuhanteen, mutta maaliskuussa isossa putiikissa kävi vain neljäsataa tuhatta, minulle kerrottiin.

Seitsemän miljoonan kävijän raja saattaa rikkoutua, mutta huolia riittää silti. Henkilökuntaa palkattiin alussa yli tuhat, nyt kaavaillaan myyjien ja avustajien kierrättämistä, koska väkeä ei voi pitää puodeissa tasaisena mattona. Kustannukset karkaavat käsistä, koska ostajia / asiakkaita ei tule taloon tasaisena virtana. Kesästä ei vielä tiedetä. Saadaanko turistit houkuteltua uimarannoilta ja kesämökeiltä ostoskeskuksiin kauppareisulle?

Liikekeskus Ideaparkissa on 100 000 neliömetriä, eli 10 hehtaaria. Se vastaa kooltaan kolmea Helsingin Messukeskusta tai 15:ta jalkapallokenttää. Rakennuksen betonirunkoon on uponnut 2500 henkilöauton verran terästä. Ideaparkia on verrattu maailman suurimpaan työllistäjään, WalMartiin. Minulle tulee mieleen Tuurin kyläkaupan toinen versio.

Tätä kirjoittaessani en ole vielä käynyt kohteessa. Olen ajanut muutaman kerran ohi ja mietteet ovat aina olleet tämän tekstin mukaisia. Projektin alulle panija on puolustellut hankettaan hyvillä argumenteilla. Tyrmääviä asiantuntijoita on ollut liikkeellä ennen ja jälkeen toteutumisen.

En halua esiintyä pahan ilman lintuna, en piirrä pirua seinälle. Ilmoittaudun uteliaaksi ja tiedonjanoiseksi kansalaiseksi, joka kaipaa lisätietoa kaupan kehityksestä. Pitääkö Suomeen rakentaa lisää neliöitä kauppaa varten? Pankeilla riittää toki rahaa, koska teolliset investoinnit ovat laskussa. Mitä mieltä olette? Ovatko kaupan kasvavat neliöt viisasta tai visaista talouspolitiikkaa?

Joulukuussa keskisuomalaisessa kerrottiin Jyväskylän suunnitelmista rakennuttaa massiivinen kauppakeskittymä Keljonkankaan tuntumaan 9-tien varrelle. Eteläportti-nimellä kulkevasta keskuksesta kaavaillaan yli 200.000 neliömetrin suuruista kompleksia. Aika huimaa, jos vertaa Lempäälässä vasta avattun Ideaparkin „vain“ 104.000 neliöön. Kaupunginjohtaja Markku Andersson korostaa volyymin ja näyttävyyden merkitystä hankkeen markkinoinnissa yrittäjille ja yleisölle. Ovatko Lappeenrannasta Jyväskylään muuttanut Andersson ja kaupunginarkkitehti oikeassa?
– Herre min Gud, ajattelen itsekseni loviisalaisen minimalistin ja pikkusievistelijän näkökulmasta.

Meillä [Loviisassa] kaavaillaan kahta atomivoimalaa. Voimme kaupata ylimääräiset ytimen halkeamiset ja elektronien värinät saksalaisille, ruotsalaisille, muille eurooppalaisille, mutta mistä ihmeestä porukat saadan pyyhältämään Jyväskylään ostoksille? Olenkohan minä tipahtamasta kehityksen kärryiltä, kun en ymmärrä näiden investointien [hypermarkettien] valo- ja vetovoimaa? Mistä nämä ideanikkarit ovat ideansa ammentaneet? Vai, ovatko ostoskeitaat tervettä ja tarpeellista post-industrialismia, palveluyhteiskuntaan siirtymistä?
„Mikä minussa on vikana?“ kirjoittaa blogissaan ydinvoimasta näin.

Mielenosoittajat rummuttivat tänään Tshernobylin vuosipäivänä Loviisan torilla tunnin verran, symbolina heillä oli mukan oljesta rakennettu mammutti. Seurasimme tilaisuutta toimistomme ikkunasta (torin laidalla) ja ranskalainen vieraamme pyysi mielenosoittajia miettimään hiilidioksidipäästöjen vähentämistä (Ranska on tunnetusti ydinvoimaan tukeutuva maa).

Al Goren oskarilla palkittu filmi innoitti vielä energia- ja „climate change“ keskusteluun. Elämme hulluja aikoja. Mikään ei riitä, tavoittelemme yhä suurempia ratkaisuja. Ihmisen kokoiset asiat ovat karanneet käsistämme. Olemmeko menttäneet lanttumme hallinnan? Kertokaa se minulle: olen utelias, tiedonjanoinen ja innostun monipuolisesta keskustelusta.

Hanna Pakarisen SonyEricsson W880i Walkman

Kehutaan välillä ruotsalaisiakin. Isänmaallisessa innossa saatamme unohtaa, että naapurissakin tehdään kännyköitä ja SonyEricssonista on hyvä tietää, ettei tule takavasemmalta yllättäen uutuuksilla, joita emme tunne. Yrityksenä SE on nousussa, markkinaosuus kasvaa ja design kehittyy.

SonyEricssonin  W880i Walkman – Puhelinta kehutaan Wired lehden gadget-esittelyssä. Ulkonäkö saa kiitosta ja Walkman 2.0 soitinta verrataan iPodiin. Päätin kaivella aiheesta lisää tietoa (digging and googling). Jos suomalainen voittaa jälleen euroviisut, saa tietenkin W880i meiltä vetoapua markkinoinnissaan. Toivotan parasta ja pelätään Ylen talouden puolesta. Jungner on luvannut, että seuraavat kisat pidetään Turussa, kun voitto tulee. Onko turkulaisia linjoilla? Mitä sanoo Ile? Missä on Yasmin?

9,4 mm ohut ja ruostumattomasta teräksestä valmistettu kotelo: W880i on valmis rokkaamaan. Walkman®-soitin 2.0 on aina vain yhden napsautuksen päässä. Vaikeita ovat nämä nykyajan tuotenimet. Eihän näitä muista millään. En ihmettele iPhone’n suosiota. Saas nähdä, millainen meteli siitä syntyy, kun se tulee Apple Storeihin kesäkuussa 2007.

“The integrated Walkman Player 2.0 may lack the slickness of an iPod’s UI, but it still streamlines the process of transferring songs from a Mac or PC.” Writes Wired in its review.

W880i 1.8-inch (tuuman) näyttö on pienehkö, mutta terävyyttä riittää. Uuden kännykän hinta-arvio on 550 euroa. MBNet hintaseurannan mukaan laiteen saa noin 450 eurolla.

Kamera. Sisäänrakennetussa kahden (2) megapikiselin digitaalikamerassa on etsinnäyttö, suorat valikot ja suora yhteys puhelimen kuvankäsittely- ja viestitoimintoihin.

3G. Nopea ja vaivaton laajakaistayhteys Internetiin; videopuheluja, äänen ja videon reaaliaikaista latausta, web-selailua, multimediaviestejä ja sähköpostia voi nyt käyttää tien päällä.

Suomalainen Mobiili ja PDA –blogin kirjoittaja Tero Lehto innostui myös japanilais-ruotsalaisesta uutuudesta. ”Harvoin nykyään ihastun uuteen kännykkään ensisilmäyksellä, mutta tiistaina esitelty Sony Ericsson W880i oli ehdottomasti tällainen. Keveyden ja ohuuden (valmistaja ilmoittaa 9,4 mm ja 71 grammaa) lisäksi siinä on hyvä näppäintuntuma ja komea metalliselta tuntuva pinta. W880i on tyylikkäin näkemäni kännykkä aikoihin.”

Tietokone-lehti kirjoitaa asiasta näin: „Sony Ericsson julkisti 7.2.2007 ensimmäisen ohuen musiikkikännykkänsä. Walkman W880i on 9,4 millimetrin paksuinen, ja siinä on uudistettu metallipinta ja käyttöliittymä. Sony Ericsson aloittaa keväällä tv-mainoskampanjan Sony BMG:n kanssa, jota tähdittää Idols-artisti Hanna Pakarinen.“

”Sony Ericsson kutsuu W880i:aa kevään tai peräti koko vuoden tärkeimmäksi tuotelanseeraukseen. Suomessa sitä on määrä markkinoida TV-mainoskamppiksella Hanna Pakarisen tähdittämänä”, kirjoittaa 8.2.2007 Tero Lehto.

Nokialla Maksut Japanissa

3G MAKSAA OSTOKSESI

Osta Nokian Smart Phone, matkusta Japaniin ja maksa ostoksesi siellä hipaisemalla hintalappua, näpyttämällä PIN-koodia ja tavara siirtyy omistukseesi. Nokia on pitkään kehittänyt NFC-teknikkaa (Near Field Communication, RFID), jonka avulla puhelin keskustelee ympäröivien tavaroiden ja etikettien kanssa (Nokia Connecting Objects).

”The venture, Venyon, aims to develop mobile phone payments based on the NFC (near-field communication) technology that uses a RFID chip and antenna to exchange information with a payment station if in a range of a few centimetres.”Writes Softpedia.

JAPANI, KOREA, KIINA…

Japani ja Korea ovat mobiilipalvelujen johtavia maita maailmassa. Digitaalisen lompakon lisäksi, siellä voi katsella useita telkkarikanavia kännykän pieneltä ruudulta. Maksaminen 3G puhelimilla tulee yleistymään. Nokia on tehnyt viisaasti, koonnut ryhmittymän, johon kuuluu muitakin eturivin toimijoita, he ovat yhdessä kehittäneet palvelukonseptin, joka mahdollistaa maksujen suorittamisen puhelinta näppäilemällä.

Like most technologies involving 3G mobile data, the NFC was also first thought of in Japan and now, major companies like Sony, Microsoft, HP, Visa or MasterCard are backing the technology through the NFC Forum.

CONNECTING OBJECTS

Jos kyllästyt kavereihisi, kun haluat keskustella tavaroiden kanssa ja ostella tavaroita ilman, että vaimo huomaa luottokortin vingutuksen, on Near Field Communication kätevä keino käyttöösi. Tämän saman voi tietenkin kääntää toisin päin, ettei synny sukupuolisyrjintää.

The venture, Venyon, aims to develop mobile phone payments based on the NFC (near-field communication) technology that uses a RFID chip and antenna to exchange information with a payment station if in a range of a few centimeters.

NEAR FIELD COMMUNICATION

Tuntuu hienolta ja kaikin puolin kätevältä, koska NFC mahdollistaa myös mainostekstien lukemisen valitsemallasi kielellä. Saat tarvittavat tuotetiedot ymmärrettävällä kielellä älypuhelimesi näyttöön, mikäli kaupan takahuoneessa on muistettu syöttää palvelimen tietokantaan tuotetiedot englanniksi tai miksei jopa Suomen kielellä.

MIDAS

Ainut ongelma on, ettei tässäkään tapauksessa, kaikki jota kosketat muutu kullaksi, koska maksaminen onnistuu vain, jos pankkitilillä hynää tai mastercardilla on luottorajaa. Joten Nokia-miljonääriksi tämä maksutapa tekee vain onnelliset osakkeenomistajat, jotka kännymaksamisen maailmanlaajuistumisen myötä hierovat karvaisia käsiään; taas virtaa lisää raahaa Nokian isoon laariin.

Miksi nämä uudet palvelut kehittyvät nopeammin suurissa maissa? Onhan meilläkin luotu systeemit ratikkalippujen ja parkkimaksujen maksamiseksi kännykällä. Miksi en voi Suomessa kävellä autokauppaan, hipaista hintalappua 3G kännykälläni ja uusi Mersu siirtyy omistukseeni; PIN-koodi varmistuksen jälkeen ajaisin pollena pihalle. Äkkiä kotiin naapureita naurattamaan: kyllä kade heräisi, kun kertoisin, että maksoin kännykällä!

PALVELUJEN AUTOMATISOINNIN VAIKEUDET

Palvelujen automatisointi on ilmeisesti kallista puuhaa. Systeemien ja arkkitehtuurien rakentaminen tulee halvemmaksi maissa, joissa on enemmän populaa perustamisekustannusten jakajiksi.

Meillähän myös valtio valvoo, ohjaa ja vaikeuttaa, virkamiestä / naista riittää laillisten esteiden rakentamiseen. Telkkari-tv:n saapumista Suomeen jarruttavat tekijänoikeuspalkkioiden metsästäjät, joiden mielestä Suomen säilyttäminen palvelujen takapajulana on oikeudenmukaisempaa kuin tv-ohjelmien kierrättäminen pienten ruutujen kautta. Oikeutuksensa kullakin, mutta olisi hienoa, jos Suomi nousisi jälleen mobiilisovellusten kehityslaboratoriona. Muuten keksinnöt meiltä kauas karkaa.