Juttelimme eilen (25.4.2007) lahtelaisen asiantuntijan kanssa kiinteistöistä, rakentamisesta, kauppakeskuksista. Miten kauan rakentajilla, keskusliikkeillä ja yrittäjillä riittää intoa rakentaa lisää, entistä suurempia kauppahalleja ja ostoskeitaita? Pääsimme oikein vauhtiin Ideaparkia arvioidessamme. Pohdimme hankkeen kokoa, parkin sijaintia ja Etelä-Suomesta orgaanisesti generoituvaa asiakaskantaa. Vertailimme suomalaisittain suurta hanketta eurooppalaisiin malleihin. Amerikassahan Shopping mall’eja riittää, mutta Suomi on vähäväkinen maa; hyllyjen tyhjentäjien niukkuus meitä pohditutti.
Hankkeen nettisivuilla kerrotaan: ”Ideapark on Suomen ensimmäinen liikekaupunki ja täysin uudenlainen kaupan keskittymä. Katettu liikekaupunki luo ennennäkemättömät puitteet koko perheen viihtymiselle. Ainutlaatuinen miljöö, kansainväliset brändit, ravintolat ja lastenkulttuuripalvelut ovat nopeiden ja ruuhkattomien liikenneyhteyksien päässä.”
Suomalaiset jaksoivat aikoinaan matkustaa Tornioon/Haaparantaan voita ostamaan. Tallinnasta on rahdattu huikeita määriä kaljaa ja tiukkaa viinaa. Keskisen veljesten Tuurin kyläkaupassa on käynyt toinenkin bussilasti. Olemme vaeltajakansaa, mutta mahtuuko Suomen vielä lisää jumboja, retail outletejä, ostoskeitaita ja hypermarketeja?
– Ideapark on huono idea, sillä se perustuu yksityisautoilulle, edistää kerskakulutusta ja heräteostoksia ja vauhdittaa ilmastonmuutosta, kirjoittaa Laura Tohka blogissaan.
Kauppakeskuksia on rakennettu kuin teollisuushalleja aikoinaan. Uusimmissakaan kauppakeskuksissa kassat eivät aina kilise toivotulla tahdilla. Suurissa tiloissa tulee yksinäiselle kulkijalle orpo olo. Ideapark tavoittelee vuositasolla seitsemää miljoona vierailija. Alku näytti hyvältä.
– Miljoona meni rikki joulukuussa, tammikuussa väki väheni seitsemään sataan tuhanteen, mutta maaliskuussa isossa putiikissa kävi vain neljäsataa tuhatta, minulle kerrottiin.
Seitsemän miljoonan kävijän raja saattaa rikkoutua, mutta huolia riittää silti. Henkilökuntaa palkattiin alussa yli tuhat, nyt kaavaillaan myyjien ja avustajien kierrättämistä, koska väkeä ei voi pitää puodeissa tasaisena mattona. Kustannukset karkaavat käsistä, koska ostajia / asiakkaita ei tule taloon tasaisena virtana. Kesästä ei vielä tiedetä. Saadaanko turistit houkuteltua uimarannoilta ja kesämökeiltä ostoskeskuksiin kauppareisulle?
Liikekeskus Ideaparkissa on 100 000 neliömetriä, eli 10 hehtaaria. Se vastaa kooltaan kolmea Helsingin Messukeskusta tai 15:ta jalkapallokenttää. Rakennuksen betonirunkoon on uponnut 2500 henkilöauton verran terästä. Ideaparkia on verrattu maailman suurimpaan työllistäjään, WalMartiin. Minulle tulee mieleen Tuurin kyläkaupan toinen versio.
Tätä kirjoittaessani en ole vielä käynyt kohteessa. Olen ajanut muutaman kerran ohi ja mietteet ovat aina olleet tämän tekstin mukaisia. Projektin alulle panija on puolustellut hankettaan hyvillä argumenteilla. Tyrmääviä asiantuntijoita on ollut liikkeellä ennen ja jälkeen toteutumisen.
En halua esiintyä pahan ilman lintuna, en piirrä pirua seinälle. Ilmoittaudun uteliaaksi ja tiedonjanoiseksi kansalaiseksi, joka kaipaa lisätietoa kaupan kehityksestä. Pitääkö Suomeen rakentaa lisää neliöitä kauppaa varten? Pankeilla riittää toki rahaa, koska teolliset investoinnit ovat laskussa. Mitä mieltä olette? Ovatko kaupan kasvavat neliöt viisasta tai visaista talouspolitiikkaa?
Joulukuussa keskisuomalaisessa kerrottiin Jyväskylän suunnitelmista rakennuttaa massiivinen kauppakeskittymä Keljonkankaan tuntumaan 9-tien varrelle. Eteläportti-nimellä kulkevasta keskuksesta kaavaillaan yli 200.000 neliömetrin suuruista kompleksia. Aika huimaa, jos vertaa Lempäälässä vasta avattun Ideaparkin „vain“ 104.000 neliöön. Kaupunginjohtaja Markku Andersson korostaa volyymin ja näyttävyyden merkitystä hankkeen markkinoinnissa yrittäjille ja yleisölle. Ovatko Lappeenrannasta Jyväskylään muuttanut Andersson ja kaupunginarkkitehti oikeassa?
– Herre min Gud, ajattelen itsekseni loviisalaisen minimalistin ja pikkusievistelijän näkökulmasta.
Meillä [Loviisassa] kaavaillaan kahta atomivoimalaa. Voimme kaupata ylimääräiset ytimen halkeamiset ja elektronien värinät saksalaisille, ruotsalaisille, muille eurooppalaisille, mutta mistä ihmeestä porukat saadan pyyhältämään Jyväskylään ostoksille? Olenkohan minä tipahtamasta kehityksen kärryiltä, kun en ymmärrä näiden investointien [hypermarkettien] valo- ja vetovoimaa? Mistä nämä ideanikkarit ovat ideansa ammentaneet? Vai, ovatko ostoskeitaat tervettä ja tarpeellista post-industrialismia, palveluyhteiskuntaan siirtymistä?
„Mikä minussa on vikana?“ kirjoittaa blogissaan ydinvoimasta näin.
Mielenosoittajat rummuttivat tänään Tshernobylin vuosipäivänä Loviisan torilla tunnin verran, symbolina heillä oli mukan oljesta rakennettu mammutti. Seurasimme tilaisuutta toimistomme ikkunasta (torin laidalla) ja ranskalainen vieraamme pyysi mielenosoittajia miettimään hiilidioksidipäästöjen vähentämistä (Ranska on tunnetusti ydinvoimaan tukeutuva maa).
Al Goren oskarilla palkittu filmi innoitti vielä energia- ja „climate change“ keskusteluun. Elämme hulluja aikoja. Mikään ei riitä, tavoittelemme yhä suurempia ratkaisuja. Ihmisen kokoiset asiat ovat karanneet käsistämme. Olemmeko menttäneet lanttumme hallinnan? Kertokaa se minulle: olen utelias, tiedonjanoinen ja innostun monipuolisesta keskustelusta.
