Haloo, haloilla kulkeva city-maasturi

BIODIESEL

Kohta sitä saa, sellupohjaista biodieseliä. Helsingin kauppatorin laidoilla on kaksi yrittäjää, jotka kohta tuovat tiikeriä tankkiin halko- ja risukasoista. StoraEnson ja Nesteen yhteiseen sellupohjaisen biodieselin pilottitehtaaseen sijoitetaan 18 miljoonaa euroa ja täyden mittakaavan laitokseen uppoa 250 – 300 miljoonaa euroa. Torin toisella laidalla on toinen suomalainen, UPM, joka vie omaa dieselhanketta eteenpäin VTT:n kanssa.

MITEN PALJON HALKOJA?

Täysimittainen eli yli 100 000 tonnia vuodessa biodieselin raaka-ainetta tuottava tehdas tarvitsee alle sadan kilometrin sisällä miljoonan kuution vuotuisen biomassatuotannon: sahajätettä, haketta, risuja, kantoja yms. Onnistuuko myös puupohjaisen rakennusjätteen hyödyntäminen?

KUUSI LAITOSTA JA VIIDESOSA DIESEL-TARPEESTA

Suomeen mahtuu, asiantuntija-arvioiden mukaan, kolme tämän kokoluokan biodiesel keittokattilaa, bioreaktoria. Jukka Härmälä arvioi, että maksimissaan Suomeen mahtuu kuusi (6) täyden mittakaavan biotehdasta. Hakkuu- ja muista puutähteistä syntyisi silloin biodieseliä 600 000 – 700 000 tonnia vuodessa. Tämä vastaa Suomen dieselin kulutuksesta neljännestä (25 %).

ON-DEMAND ELÄMÄÄ

Mobile Cowboy esitti mielenkiintoisen on-demand vuokrausmallin, joka voisi laajentua myös autojen käyttöön ja omistukseen. Meillä ei enää olisi omia autoja ja jokaisella omaa autotallia, vaan vuokraisimme kännykällä kadunkulman parikista sopivan biodieselillä hyrisevän citymaasturin ja siitä sitten kesämökille halon hakkuuseen ja risutalkoisiin. Ja maailma pelastuu. Mitä mieltä tästä, voisiko muuttua todeksi?

VUOKRAA JA MAKSA KÄNNYKÄLLÄ

Mobile Cowboy’n mielestä meidän ei enää tarvitse omistaa musiikkia, kirjoja, ei laitteita, ei autoja, ehkä ei edes sika-kalliiksi kehittyviä asuntojakaan. Tilataan ja ladataan verkossa kaikkea sitä, mikä kulkee bittiavaruudessa ja loput vuokraamme, tarpeen mukaan, on-demand. Kännykässä on maksunappula. SOLO katoa, mutta ehkä tilalle tulee EURO -merkki? Voihan PayPal, millainen elämä odottaa!

Toripäivät Loviisassa ja Musiikin Digijakelu

Kolme kirjoittajaa, postajaa oli eilisen aikana käsitellyt Apple, EMI, DRM, iPod, iTunes, musiikin vapaan verkkojakelun, ”256 kbps AAC encoding” asiaa.

  1. Mobile Cowboy
  2. Toimii – Ei toimi
  3. Visualradio (Helge, minä)

Heräsin aamulla varhain ja asetuin koneeni ääreen kahvimukin ja muutaman voilevän kera. Loviisan torilla oli vilskettä. Katselin alkavaan räntäsateeseen sijoittuvia torikauppiaita ja jäin miettimään kaupankäynnin muuttumista.

Mitä tuolta torilta saa? Mietin, miten kovaa työtä torikauppiaan elämä on verrattuna musiikin jakeluun ja kaupankäynti iTunen (maailmanlaajuinen musatori) kautta.

Toimistomme ikkunan alle avautuvalla torilla on tarjolla monenlaisia tuotteita:

  1. CD-levyjä – näiden myynti vähenee, koska siirtyvät verkkoon
  2. Kirjoja – sähköiset kirjat vähentävät 5 vuoden sisällä perinnepokkarin myyntiä?
  3. Pölynimuripusseja – kätevä ostaa torilta tai katutason kaupasta
  4. Kännykän lisälaitteita ja elektroniikkaa – halvat tuotteet kätevästi isosta linjurista
  5. Lettuja hillolla, markkinarinkeleitä, karkkia ja lakua – perinteinen jakelu jatkuu
  6. Räsymattoja – niitä on kiva hypistellä torikaupassa
  7. Pärekoreja – pitänee ostaa uusi, kun kaksi vanhaa on kulutettu kauppareissuilla
  8. Salihousuja ja halpisvaatteita – vaatteita kaapit täynnä, ei tarvetta
  9. Krääsää – visuaalisesti kiinnostavaa, valokuvauksellista ja värikästä

Nettikauppa on nopeaa ja tehokasta. Musiikin jakelu muuttuu keskitetyksi ja maailmanlaajuiseksi. Tiedostoja ei tarvitse, eikä voi hipelöidä. Maksat 1,29 dollaria, lataat ja kuuntelet. Torilla myytävän kahvikupin hinnalla saat muutaman minuutin pituisen musiikkielämyksen, jota voit kuunnella toistuvasti. Torikaupan tunnelmaa iTune, EMI ja muut musiikkikauppiaat eivät pysty simuloimaan, mutta voittoa digitaalisten oikeuksien rajamailla liikkuvat musatorien pitäjät tekevät tonneittain enemmän kuin rivitorikauppias.

Muistan vielä, kun isoisä toi markkinarinkeleitä torilta. Nami-namilta se maistui. Ehkä nykynuoret muistelevat, miltä ensimmäinen iPod tuntui kädessä, kun sai eka musat korviinsa. Näin maailma muuttuu. Digitaalisen elämän takana on toinen ulottuvuus: arkitodellisuus. Kumpi voittaa, tavaran digitaalinen kaupankäynti vai realitodellisuudessa toimiva torikauppa? Ehkä molempia tarvitaan. Molemmat elävät tässä rinnan. Kansainvälinen kauppahuone ja Loviisan tori.

Hyvä niin. Hauskaa päivän jatkoa.