Toimisto, Suomi-kuva ja Imago

Mihin toimistoa enää tarvitaan?

Hakki47, innostuin kirjoituksestasi… Eagles Fly High…näinhän ne teköö.
Meillä on kaksi toimistoa. Yksi sijaitse Loviisassa, toinen Sotkamossa, mutta murto-osa asiakkaistamme käy täällä ja pohjoisen toimistossa vain ulkomaalaisia vieraita. Suurin osa työstämme suuntautuu ulospäin. Monen suomalaisen mielestä (Oulu, Kuopio tms) Loviisa on syrjäinen paikka, jossain Hurrilandiassa, jonne tullaan vain kielitaitoisen oppaan kanssa.

Voisimmeko tavata Helsingissä? on yleinen ehdotus

Sopii, täältä on 45 minuutin matka

Tärkeimmät yhteistyökumppanimme tietävät, että toimimme Suomesta käsin. Amerikasta katsoen olemme Euroopassa ja se riittää heille. Sen tarkempia koordinaatteja ei tarvita. Sama pätee kiinalaisiin, japanilaisiin, intialaisiin ja afrikkalaisiin. Eteläamerikkalaisten mielestä täällä (Finland) on kylmää. Hytisevät Skypessä. Kuvaavia kommentteja:

– Savonlinna, Isn’t that in Island? (keskustelemme kännykänheittokilpailusta)

– Yes, I’ve been to Europe, I like Paris very much

– Do you still have sand covered roads? (Saksalainen SF viimeeksi 60-luvulla)

– What language are you speaking in Finland? Dutch?

– Stockholm is a nice city

– Helsinki, yes, it’s a nice place (puhuja ei tiedä, onko Ulan Batorissa, Missä on Ulan Bator?)

– I thought Nokia is Japanese…

– Do you have flights to Northern Finland or should we rent a car and drive from Helsinki to Sotkamo (Air France esitteessä ei ole kuvia jatkoyhteyksistä ja siksi ”sinne teidän helkkarin kuuseen” ei ole lentoyhteyksiä.”

Toimiston imagollinen merkitys on yhtä tyhjän kanssa. Suomen maineesta demokratiana on joskus hyötyä. Pelottelemme heitä karhu- ja susitarinoilla. Saunasta avantoon tai hankeen menee hyvin jakeluun. Venäjän läheisyys toimii usein hyvin.

– Is that right? Close to Russia (ne näkevät atomikärkiä mielessään, Venäjä mielettään pelottavaksi)

– Do you like Russian food?

– Finland is a beautiful country, I’d like to visit you some times

– I’ve been to your country (henkilö on käynyt useita kertoja Norjassa)

– It would be nice to visit your country one day (tarkoittaa eläkkeellä, kun on aikaa, koska olette niin h-vetin kaukan kaikesta)

Tällaista tämä on. Meillä on mukavat toimistot, viihtyisät työtilat, mutta imago-arvoa niillä on vain itsellemme. Kääntäisin toimistotarpeen toisin päin. Ilman tietoliikenneyhteyksiä olisimme hukassa. MEKit ja muut kantavat huolta Suomi-kuvista ja imagoista. Meillä riittävät edelleen talvisota, puhdas luonto, karhut, sudet, midnight sun, valoiset yöt, kylmyys, pakkanen, metsät, tuhansien järvien maa, joulupukki, lumi ja jää. Ajamme autolla jäällä. Hurjaa! Eikö?

Monet vieraistamme rakastuvat Suomeen. Helsinki is so nice (koska on pieni syrjäkylä) ja koska olemme rauhallisia (emme rasita small-talkilla) ja koska Sotkamossa on kuolemanhiljaista. Paras aktiviteetti on istua sauna portailla ja katsella auringonlaskua. Omituisia nämä ulkomaalaiset. Katinkulta ohitetaan olankohautuksella, mutta laiturilla onkiminen on rautaa. Eivät ne ymmärrä matkailuistakaan mitään. Eihän?

Mainitsen vielä Kaurismäen filmit. Italialaiset, ranskalaiset ja espanjalaiset diggaavat. Sibelius menee himaan kulttuuripiireissä. Sotajutuilla voi aina brassailla. Nykyään tiedetään, että Suomi on innovatiivinen ja moderni, 80-luvulla olimme osa Itä-Eurooppa. Suomalaisia tuppisuita arvostetaan projektityöntekijöinä. Eivät puhu eikä pukahda, mutta hommat hoituvat.

Nämä tiedot riitävät useimmille:

Contact: Helge V. Keitel, KK-Net, International Operations
Tel.:             +358 50 309 2021
Skype:           visualradio
Email:             helgekeitel [at] gmail [dot] com
URL:              www.kknet.fi

6 Kommentare zu „Toimisto, Suomi-kuva ja Imago

  1. Milloin tahansa, mistä tahansa. Mutta meillä on tietenkin toimisto, josta käsin pystymme hoitamaan hommat tehokkaimmin. Kulmakupplioissa olen matkoilla. Etsin paikkoja, joissa on Wi-Fi tai nettikahvila. Syteemimme on rakennettu sellaiseksi, että lähes kaikki (ei salainen) tietomme ovat netissä tavoitettavissa mistä ja milloin tahansa.

  2. Joo, oli mielenkiintoista kerätä luettelo mitä kaikkea „Helge V. Keitel, KK-Net, International Operations“ nimellä Googlesta löytyi. Yllättävin oli kalenteri. Nyt sulateltuani asiaa, niin mikä ettei. Pakottaisi itseänikin aktiivisemmaksi. (Vitsi, vitsi)
    Mutta masinan jatkuva mukana kantaminen, paikan löytäminen, asennoituminen tekemiseen, eivätkö ne muodostu ongelmiksi?

  3. Google, kalenteri, palvelimet yms. mahdollistavat masinan kotiin jättämisen. Toisaalta se on edelleen matkassa mukana. Arjen askareet pystyn hoitamaan matkoillani. Googlemainen ajattelumalli lähtee siitä, että tietokone on verkossa ja käyttäjä tarvitsee vain näppäimistön. Kaikki muu on salasanojen takana verkossa.

  4. „tarvitsee vain näppäimistön.“ Ja näytön? Eli puhelimenko vai kämmenkoneen? Kiinnostaa, koska 1980- luvun lopulla hetkeksi loin silloiseen yritykseensi sellaisen toiminnan, joka hiipui kun nettiä ei vielä ollut ja sähköpostiakin käytti niin harva, ettei ollut kelle lähettää.

    Kerro, kerro…

  5. Ja näytön. Puhelin, GPRS kortti kannettavassa. Kämmenkoneet ovat minulle liian pieniä ja kirjoittaminen liian hidasta. Haaveilen pokkarin kokoisesta kämmenkoneesta. Sellaisia on, mutta ei ole tullut vielä ostettua.

    Käytään läppäriä myös matkoillani. GPRS yhteys on nykyään liian hidas, mutta 90-luvulla tein paljon keikkaa Ranksassa ja Euroopassa ja silloin reaaliaikainen yhteydenpito onnistui GSM yhteysnopeudella. Minulla on eräs bloggaava kolleega Bangladeshissä, joka tuottaa paljon materiaalia verkkoon 9 bps modemiyhteydellä. Sekin onnistuu, jos ei mässäile isoilla kuvilla.

    Olen istunut tunteja hotelleiden toimistojen takahuoneissa Teletypejä käyttäen, koska ulkomaalaiset eivät pystyneet lukemaan suomenkielisiä harakanvarpaitani. Buenos Airesissa asustelin viikon ja kirjoittelin pitkiä raportteja Suomeen.

    Rakensimme Pohjois-Amerikan toimistoa 70-luvulla lähettämällä C-kasetteja toisillemme. Vancouverissa, Atlantassa j Chicagossa oli kavereita, jotka lähettivät raportteja minulle ja minä sanelin niitä C-kasetille, kun ajelin autollani eri puolilla Suomea, Pohjoismaita ja Eurooppa. Kasetteihin saattoi tunkea parin tunnin mittaisia puheita.

    Kaverit ajelivat tietenkin uudella mantereella pitkä matkoja ja kuuntelivat. Podcastejahan nuo ovat nykyään. Mutta oli sitä elämää ennen iPodiakin.

    Mitä muuta? Vastaan.

Kommentar verfassen

Trage deine Daten unten ein oder klicke ein Icon um dich einzuloggen:

WordPress.com-Logo

Du kommentierst mit Deinem WordPress.com-Konto. Abmelden /  Ändern )

Google Foto

Du kommentierst mit Deinem Google-Konto. Abmelden /  Ändern )

Twitter-Bild

Du kommentierst mit Deinem Twitter-Konto. Abmelden /  Ändern )

Facebook-Foto

Du kommentierst mit Deinem Facebook-Konto. Abmelden /  Ändern )

Verbinde mit %s