Trenditehdas

Hyvää huomenta, parhaat suomalaiset, meillä on uusi tehtävä. 90-luvulla Suomi taapersi lamasta mobiilimaailman ja tietoyhteiskunnan mallimaaksi. Suuren maailman lehdet tulivat tänne, löysivät tekstaajat ja Nokian, havaitsivat mobiilin puhumattomuutemme ja lukuisat mobiliuuteen liittyvät nousevat yrityksemme. Suomalaisten sisukkuudesta ja kekseliäisyydestä kirjoitettiin lukuisia artikkeleita. TV-yhtiöt löysivät synkkäilmeisen kansan, tuulenpieksemistä kaupungeista (Helsinki, Oulu, Salo) Suomi kunnostautui erityisesti mobiilitrendin rakentajana. Lumen ja jään keskeltä löytyi verstaita, joissa tehtailtiin uusia ratkaisuja. Connecting People trendin todenmukaisuutta vahvistivat koululaiset ja teini-ikäiset, jotka lähettelivät välitunneilla toisilleen tekstareita: ”missä sä oot?”Nyt aloite on siirtynyt muualle. Amerikan länsirannikolla tuotetaan uusia trendejä ja killer applikaatioita liukuhihnalta. Web 2.0, MySpace, Facebook, Flickr, Google, iTune, iPod, iPhone, YouTube, Blogit, Wikit, RSS ja User Generated Content ja sadat muut ovat Pohjois-Amerikan länsirannikon hengentuotteita. Flickr on alkujaan kanadalainen (Vancouver).

Nokia tarvitsee meitä tuekseen. Näiden uusien villitysten takana on miljoonia ihmisiä, jotka ovat tuoneet lisäarvoa. YouTube ei olisi mitään ilman miljoonia käyttäjiä. Alustojen rakentajat jäisivät ikuisesti tuntemattomiksi ilman ruohonjuuritason käyttäjiä. Valta on siirtynyt kuluttajille. Maailman mahtavimmat yritykset eivät voi menestyä ilman kuluttajien ja fanien tukea. Mutta meillä ei ole tarkoitukseen sopivaa trenditehdasta. Suomen muutama tuhat bloggaajaa ei vielä kesää tee. Meitä toinen toisillemme kirjoittajia on vielä liian vähän. Meidän pitäisi keksiä yhteisö, jossa saisimme käyntiin uuden liikkeen. Tekstiviestinnän huima menestys osoittaa, että pystymme siihen. Meitä on vain promille maailman väestöstä, mutta saimme aikaan tuotteen, jota koko maailma soveltaa. Oh Lord, auta meitä löytämään the next big trend. Nokia tarvitsee meitä. USA:n markkinat kaipaavat jotain, jossa on Saunaa, Sisua, Sepalusta ja Sipeliusta.

Advertisements

Blogifobiasta

Keskustelin viimeeksi tänä aamuna bloggaamiseen liittyvistä peloista. Uskaltaako tänne [verkkoon] kirjoittaa? Mitä mieltä on työnantaja? Hyväksyykö firman hallitus? Repivätkö sukulaiset riekaleiksi? Pitävätkö työkaverit narsistina, nörttinä tai hörhönä? Onko järkeä vaimon ja läheisten mielestä? Menettääkö bloggaaja ystävänsä ja särkeekö ihmissuhteensa?

Peinempiäkin pelkoja riittää: pillku- ja kirjoitusvirheet, asia- ja otsikkomokat. Mitä kun koko maailma näkee huonosti harkitut kannanottoni? Jne. Itsensä ilmaiseminen ei ole riskitöntä, mutta toisaalta bloggaaja oppii ilmaisun avulla jotain maailmasta, mutta myös itsestään. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Tulta päin. Rohkea rokan syö. Miksi itsesensuuri ei aiheuta pelkotiloja?
Itse asiassa keskustelimme podcastien (MP 3 äänitteiden) tekemisestä ja julkaisemisesta blogien yhteydessä. Olen kokeillut niidenkin tekemistä. Ensimmäiset podcastit syntyivät ääni väristen ja tein valtavasti töitä editointi-ohjelmalla postaaksen änkytyksiä ja köhimisiä. Lopputulos on mielenkiintoinen vapaan ilmaisun vaikeuden manifestina. Mutta sen jälkeen olen julkaissut niitä enemmän.

Tekemisen myötä podcastit ovat tulleet paremmiksi, mutta kunnelleessani niitä koen vielä pientä häpeää. Sallin itselleni kirjoittamisen, mutta netissä puhuminen takkuilee edelleen. Onko samanlaisia kokemuksia.

Hallittu rakennemuutos 1987

Harri Holkerin hallitus lanseerasi käsitteen „Hallittu Rakennemuutos“. 1980-luvulla kokonaistuotanto kasvoi Suomessa 30 prosenttia. Samaan aikaan valtion budjetti kolminkertaistui 50 miljardista 150 miljardiin markkaan.

Tuon teeman avaus tapahtui Harri Holkerin hallituksen Joensuussa 17.11.1987 järjestämässä talouspoliittisessa konferenssissa, jonka teemana oli Holkerin hallituksen “hallittu rakennemuutos”.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hallitun rakennemuutoksen keinoja ja ideoita tarvitaan jälleen. Tällä kertaa pitäisi keksiä tapa, jolla estetään 90-luvun alun kaltainen lama.

Luova Talous

Tauno Matomäki oli aikoinaan sitä mieltä, ettei Suomessa kannata tehdä hevosta pienempiä vietäviä esineitä. Nokia on osoittanut tämän väitteen tai viisauden epätodeksi. Kalle Isotalo kirjoitti hiljattain luovan talouden mahdottomuudesta. Suomi elää metsästä ja teollisuudesta. Pakinoivan ja kirjoittavan Kallen mielestä, Luova talous on pelkkä vitsi, ei se pidä kansakuntaa pystyssä. Mitähän mieltä kirkon miehet ovat tästä lausunnosta? Pekka Himanen puhuu kuitenkin tästä teemasta Davosissa talousviisaille.

Kuuntelin tänään radio-ohjelmaa luovan alan koulutuksen kriisistä. Taiteilijoita koulutetaan tietoisesti työttömiksi. Luovan talouden työpaikkoja ei oikeasti ole lainkaan tarjolla. Ja jos YLE ja MTV ja muutama lehti edustavat luovan talouden tavanomaisia työpaikkoja, niin niistäkin vähennetään väkeä. Luovan talouden menestyjät joutuvat pelaamaan omillaan. Harvat huiput menestyvät, loput tekevät pikku keikkoja prekariaatista.

Mutta, miksi Google, Apple, Yahoo, Nokia, Microsoft, Web 2.0 yritykset, Hollywoodin unelmatehtaat pärjäävät? Emmekö näe riittävän selvästi luovan talouden mahdollisuuksia kovien ja pehmeiden keinojen yhdistelmissä? Perlos päätöksen jälkeen asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Nokian imussa Suomessa säilyvät vain korkean tason strateginen tuotekehitys ja uusien vempaimien luominen. Tuotanto tapahtuu muualla. Nokia työllistää Suomessa 25 000 ihmistä.

Olemmeko uuden ajan kynnyksellä. Ovi menneeseen meininkiin sulkeutuu ja edessä on uusi uljas huominen, joka näyttäytyy utuisena. Suljemmeko oven uuteen talouteen liian nopeasti, ettei tulisi lunta tupaan?

Buscom

Buscom on keskittynyt tuottamaan joukkoliikenteen tiedonhallintajärjestelmiä, tarjoten asiakkailleen selkeän ja ymmärrettävän ratkaisun viimeisintä teknologiaa hyödyntäen.

Eilen kuulin, että Oulussa toimiva yritys on myyty norjalaisille. Joukkoliikenteen maksu- ja tiedonhallintajärjestelmiä kehittävän Buscom Oy:n johto vaihtuu vuoden 2007 alussa. Myynnistä kerrottiin muistaakseni tämän viikon alussa. Uutena toimitusjohtajana aloittaa yhtiön johto- ja kehitystehtävissä kymmenkunta vuotta toiminut Riku Niemelä.

Buscom -järjestelmä on suunniteltu vastaamaan joukkoliikenteen tarpeisiin pitkälle tulevaisuuteen, mahdollistaen yksilöidyn järjestelmän liikennöitsijän tarpeiden mukaisesti. Buscomin laitteita on käytössä mm. Helsingin ratikoissa ja busseissa. Ne lukevat vilautettavia maksukortteja.

Marimekko

Kävin eilen Helsingissä, poikkesin parturissa ja jäi aikaa kahvilassa istuskeluun. Mietin maakuntamatkallani, millaiset suomalaiset firmat jäävät mieleeni ja mitkä eivät. Eilen kirjoitin Nokian yllättävän hyvästä tuloksesta, mutta tarkoituksenani oli kirjoittaa Marimekosta. Kerron miksi.

Marimekon värikäs mainos pomppasi silmilleni Hesarin etusivulta. Yleensä en kiinnitä huomiota paraatisivun mainoksiin, vaikka se takaa printtimediassa mainostavalle maksimaalisen näkyvyyden ja maksaa paljon. Jäin miettimään, miksi etusivun mainokset eivät jää mieleen. Miksi en muista niitä? Miksi mainosalan ammattilaiset eivät saa minua koukkuun? Vaivaako minua mainos-dementia? Ja miksi satuin huomaamaan Marimekon mainoksen? Se ei tainnut olla edes koko sivun kokoinen.

En muista, millaisia tavaroita etusivulla promovoidaan. Autojako? Ilmeisesti. Kännyköitä? Varmaankin. Kännykkämainonta on mielestäni hirmuisen tylsää. Vain elintarvikekauppiaat esittelevät kyljyksiään yhtä innottomasti. Malleja on ilmeisen paljon ja eroja on vaikea tuoda tavallisen kansan tietoisuuteen. Mitä muita tuotteita etusivuilla mainostetaan? Kännykkäsopimuksia? Ilmeisesti, mutta epäselväksi jää, kuka, mitä ja miksi? Herranen aika, tämä on skandaali. Enkö minä osaa lukea mainoksia?

En puhu muiden puolesta, jäin vain päivittelemään, miten kallis ilmoitus tulee sivuutettua yllättävän helposti. Laiminlyönkö kuluttajana velvollisuuksiani? En päästä mainosviestejä tietoisuuteeni. Mikä aiheuttaa torjunnan ja välinpitämättömyyden? Kuvittelen itseni uteliaaksi ihmiseksi. Toivottavasti ne, siis mainokset, vaikuttavat alitajuntaani ja saa minut hullun lailla ostamaan.

Kävimme Gigantissa ja ostimme uuden matkaradion, kun entinen meni romuksi. Ostimme kivan näköisen Thomsonin, jossa on MP3 soittomahdollisuus. MP3 soitin tyrkätään radion etupaneeliin ja ei kun nauttimaan musiikkia.

Kirjoitukseni Marimekosta jatkuu. Löysin muistiinpanoistani tällaisen raapustuksen: „Jos Hesarin etusivuun on uskominen, on kevään kuumin nimi Marimekko värikkäine kankaineen. Sisäsivuilla esiteltiin kännyköitä, matkoja, asuntoja ja autoja. Lidl myy ruokaa halvalla koko sivun voimalla. Lidlin mainota poikkeaa K-Kaupan ja osuuskauppaväen tyylistä. En tietenkään jaksa lukea runsasta tarjontaa ja hinnoista en pittaa. Mutta Lidl jää sentään mieleen. Johtuuko värin käytöstä? Oliko Lidlissä ja Marimekossa jotain samaa? Ehkä kaipasin valkoisen talven keskelle lisää väriä.

Nokian madonluvut

Olin tänänään Helsingissä. Kuulin Nokian tuloksesta. Riihikuivaa tulvii tilille rutkasti, puhelimia meni kaupaksi, odotettua enemmän, hurjia määriä: yli sata miljoonaa telefonia joulukuussa! Wau, 350 miljoonaa kännykkää 2006. Kännykkäjätin kurssi nousi kello kolmentoista tietojen mukaan kuusi prosenttia. Nokia yllätti myönteisesti, puhelimien keskihintojen laskusta huolimatta, Nokia porskutta, tulosta tulee ja markkinaosuus on kasvanut. Vastaavasti mobilemaailman kakkonen, Motorola, panee 3 500 kilometritehtaalle. Motorolan johtajat ovat uhonneet, että 1000 päivän kuluttua se kiilaa kärkeen. Juuri nyt, tuo uho tuntuu Sateenkaaren tuolla puolen, jossakin on maa…

Hyvältähän tuo Nokian meno suomalaisen silmin näyttää. Kallimmat multimediavehkeet ovat myös myyneet hyvin. En ole tarkistanut tämän hetken tietoja, koska tulin vasta äsken koneen ääreen. Tarkoituksenani oli kirjoittaa uusista kotimaisista asioista. Huomenna saatan tarkastella Marimekkoa.

Nokialla menee hyvin, mutta ongelmat Yhdysvalloissa jatkuvat sitkeinä. Amerikan markkinoita ei voi sivuutta, sen tietää O-P Kallasvuo. Amerikasta ei luovuta, on vain keksittävä keinot trendejä tehtailevien amerikkalaisten hurmaamiseksi. Vastassa on monta kovaa luuta: Motorola on ehkä pärjännyt isänmaallisuudella, mutta Apple soittelee jo aivan toisenlaista selloa. Amerikka on suuren luokan juttu Nokialle ja sitkeitähän me olemme; me suomalaiset. Eikö? Ehkä siellä purisi Marimekon näköinen kännykkä? Vitsi, vitsi, tämä oli viittaus Pradaan. Design & Craft nousee uudeksi aseeksi.

Nokian energia on mennyt Kiinan ja Intian massamarkkinoiden valtaamiseen. Eurooppa on enää välttämätöntä base-businesta. Mutta, the big thing is Back to USA.

Nokia julkistaa vuoden 2006 tulostietonsa 25.1.2007

(Tammikuu 18, 2007)

Nokia julkistaa vuoden 2006 viimeisen neljänneksen ja koko vuoden tulostietonsa torstaina, 25. tammikuuta noin klo 12.00. Tiedote on nähtävissä Nokian Internet-sivuilla heti julkistamisen jälkeen.
Tiedotusvälineiden edustajat ovat tervetulleita seuraamaan englanninkielistä tiedotustilaisuutta, joka alkaa klo 13.00 Nokia-talossa, Keilalahdentie 4, Espoo. Tilaisuutta voi seurata reaaliajassa Internetin välityksellä osoitteessa http://www.nokia.com/press.
Analyytikkopuhelu alkaa klo 15.00, ja lehdistö voi kuunnella sitä numerossa +1 706 634 5012, konferenssitunnus 4868360. Analyytikkopuhelua voi seurata myös Internetissä, osoitteessa http://www.nokia.com/investor.
Lisätietoja lehdistölle:
Nokia
Viestintä
Puhelin: 07180 34900
Sähköposti: press.office@nokia.com
Näiden numeroiden valossa Apple on vielä aloittelija. Apple ei ole myynyt kännykän kännykkää. Myrsky vesilaisissa oli kuitenkin enteellinen. Nokia ei voi ohittaa Applea olankohotuksella. Amerikkalaiset eivät ole vielä toden teolla lähteneet kännykkäbisnekseen.  Heillä on kuitenkin huikeat voimavarat trendien ja konseptien tehtailuun. Amerikkalaisten teknokulttuurihegemonia näkyyn tällä hetkellä Web 2.0 tematiikan suvereenissa hallinnassa.