Blogifobiasta

Keskustelin viimeeksi tänä aamuna bloggaamiseen liittyvistä peloista. Uskaltaako tänne [verkkoon] kirjoittaa? Mitä mieltä on työnantaja? Hyväksyykö firman hallitus? Repivätkö sukulaiset riekaleiksi? Pitävätkö työkaverit narsistina, nörttinä tai hörhönä? Onko järkeä vaimon ja läheisten mielestä? Menettääkö bloggaaja ystävänsä ja särkeekö ihmissuhteensa?

Peinempiäkin pelkoja riittää: pillku- ja kirjoitusvirheet, asia- ja otsikkomokat. Mitä kun koko maailma näkee huonosti harkitut kannanottoni? Jne. Itsensä ilmaiseminen ei ole riskitöntä, mutta toisaalta bloggaaja oppii ilmaisun avulla jotain maailmasta, mutta myös itsestään. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Tulta päin. Rohkea rokan syö. Miksi itsesensuuri ei aiheuta pelkotiloja?
Itse asiassa keskustelimme podcastien (MP 3 äänitteiden) tekemisestä ja julkaisemisesta blogien yhteydessä. Olen kokeillut niidenkin tekemistä. Ensimmäiset podcastit syntyivät ääni väristen ja tein valtavasti töitä editointi-ohjelmalla postaaksen änkytyksiä ja köhimisiä. Lopputulos on mielenkiintoinen vapaan ilmaisun vaikeuden manifestina. Mutta sen jälkeen olen julkaissut niitä enemmän.

Tekemisen myötä podcastit ovat tulleet paremmiksi, mutta kunnelleessani niitä koen vielä pientä häpeää. Sallin itselleni kirjoittamisen, mutta netissä puhuminen takkuilee edelleen. Onko samanlaisia kokemuksia.

Mainokset

4 thoughts on “Blogifobiasta

  1. En todellakaan laita linkkiä, mutta lukiessani n. 22-vuotiaan naisen blogia, sain seuraaavan käsityksen: Hänen olisi pitänyt paremmin miettiä kokonaisuutta. Vanhemmissa teksteissä oli kovin intiimejä asioita. Myöhemmin tyyli muuttui, ja uskoakseni tietoisesti nimi vilahteli siellä sun täällä. Nyt hän valittaa nimensä paljastuneen. Silloin, kun meikäläinen on jotain seinään tuhertanut 22-vuotiaana, ei ollut edes kamerakännyköitä. Kaiken saattoi kieltää, paitsi omat muistikuvansa, ja niissäkin oli ihan tarpeeksi…

  2. Esiinnyn omalla nimelläni, jotta virtuaalinen ja todellinen eivät mene sekaisin. Jokaisen sanan ja kannanoton takana on seistävä. Kohtelias, asiallinen, ei muiden nimiä, ei salaisuuksia, omia mielipiteitä, oma äänen kehittämistä, empaattista toisten ihmisten huomioon ottamista. Silti kannanotot ovat mahdollisia.

  3. Olet aivan oikeassa. Käytöstapoja saa kaikin mokomin soveltaa netissäkin. Kovin usein tämä unohdetaan. En tiedä, onko kysymys pelkästään puskasta ampumisen helppoudesta. Monet pitävät nimimerkki-elämää ilmeisen valjuna, joten täytyy epätoivoisesti koettaa korottaa profiilia erilaisilla kirpunnylkemistempuilla, siis vääntämällä riitaa tyhjästä. Olen itse liian laiskakin sellaiseen pitkään juupas-eipäs -sarjaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s